Kuumeisen lapsen arviointi
Kuumeisen lapsen arvioinnissa keskeistä on lapsen yleisvoinnin arviointi ja oireiden huolellinen selvittäminen. Lääkäri arvioi lapsen yleistilaa tutkimalla tajunnan tasoa, reaktiota ympäristöön, ihon väriä, hengitystaajuutta ja nestetasapainoa. Jos yleistila on huonontunut, lapsi kuuluu heti sairaalahoitoon. Laboratoriotutkimukset eivät korvaa kliinistä arviota.
Esitiedot
Vaikka kuumeiset infektiot ovat lapsilla hyvin tavallisia, on lapsen aina päästävä lääkärin tutkittavaksi, jos lapsi on vanhempien mielestä selvästi sairas. Kun pyritään löytämään tavallisten virusinfektioiden joukosta niitä lapsia, joilla on hoitoa vaativa, vakava infektio, oireiden kestolla ei ole olennaista merkitystä. Vaikea infektio voi kehittyä päivässä tai vasta viiden vuorokauden sairastamisen jälkeen. Myöskään kuumeen korkeudesta tai vasteesta kuumelääkkeelle ei voi täysin päätellä taudin aiheuttajaa. Jos lapsi kuumeesta huolimatta on syönyt, juonut ja leikkinyt normaalisti, on merkittävä vakava sairaus epätodennäköinen. Pienen imeväisen voimattomuus tai haluttomuus imeä rintaa on merkki sairaudesta. Vaikean infektion myöhäisiä oireita ovat käsittelyarkuus (lapsi parahtaa itkuun esimerkiksi syliin otettaessa ja puettaessa), tajunnan tason muutokset, velttous, välinpitämättömyys ympäristön ärsykkeitä kohtaan ja jatkuva valitus tai kimeä itkuääni.
Kuumeeseen liittyvät muut oireet, kuten hengitystieoireet, oksentelu, ripuli ja mahdolliset kiputuntemukset, auttavat selvitettäessä kuumeen syytä ja mahdollista infektiofokusta. Yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvasta pneumokokkirokotuksesta huolimatta pneumokokin aiheuttama keuhkokuume on edelleen tavallisin lasten sairaalahoitoa vaativa vaikea bakteeri-infektio. Keuhkokuumeen oireita voivat olla kuume ja yskä ja usein jokin merkki yleistilan huononemisesta, mutta noin neljäsosalla pneumoniapotilaista ei ole lainkaan hengitystieinfektion oireita ja kolmasosalla taas esiintyy oksentelua ja vatsakipuja.
Kuumeisen lapsen esitietoihin kuuluvat myös tiedot aikaisemmista sairauksista, ympäristössä esiintyneistä infektioista ja rokotus- ja matkustusanamneesi.
Kliininen tutkimus
Tajunnan taso, reaktio vanhempiin, itkun laatu, ihon väri ja nestetasapaino arvioidaan kliinisellä tutkimuksella. Hengitys- ja syketaajuus, verenpaine ja happikyllästeisyys mittaavat keskeisiä elintoimintoja. Hyväkuntoinen lapsi reagoi aktiivisesti ympäristöönsä, itkuääni on voimakas, lapsi herää nopeasti unesta ja voi vastustaa voimakkaasti lääkärin tutkimusta.
Kliinisellä tutkimuksella voidaan sulkea pois useimmat vaikeat infektiot. Sepsikselle ja meningiitille ovat tyypillisiä kuumeen lisäksi yleistilan selvä huononeminen, tajunnan heikkeneminen ja oksentelu. Meningiitissä imeväisikäisten fontanelli voi pullottaa ja vanhemmilla lapsilla voidaan todeta niskajäykkyyttä. Erityisesti meningokokin aiheuttamassa sepsiksessä tai meningiitissä iholle voi kehittyä petekioita.
Keuhkokuumeessa lapsen yleistila on yleensä huonontunut, hengitys voi olla tihentynyttä ja keuhkojen auskultaatiossa saattaa kuulua tyypillisiä kuivia ritinöitä. Vain joka toinen keuhkokuume on diagnosoitavissa auskultoiden.
Hengitystaajuus lasketaan yhden minuutin ajalta lapsen ollessa levossa. Hengitystaajuus pienenee normaalisti iän mukana (taulukko Kuumeisen lapsen yleistilan arvioinnin perusteet). Ahtauttavan keuhkoputkentulehduksen tai bronkioliitin yhteydessä tihentyneen hengityksen lisäksi myös ikään suhteutettuna pieni hengitystaajuus voi viitata hengitystuen tarpeeseen.
Myös normaali sydämen syketaajuus riippuu iästä (taulukko Kuumeisen lapsen yleistilan arvioinnin perusteet). Alle yksivuotiaalla takykardian raja on 160–180/min, kun taas aikuisella syketaajuus yli 100/min, kuume yli 38,0 oC ja hengitystaajuus yli 24/min ovat merkkejä vakavasta sairaudesta. Pulssioksimetria on käyttökelpoinen tutkimus kaikille sairaalahoitoa tarvitseville lapsille. Kuumeisella lapsella systolisen verenpaineen lasku on myöhäinen löydös ja ennustaa hemodynamiikan romahtamista.
Normaali sydämen auskultaatio ei sulje pois endokardiittia, mutta tuore sivuääni viittaa siihen. Vatsalta tarkistetaan maksan ja pernan koko ja mahdolliset patologiset resistenssit. Iho ja limakalvot, imusolmukealueet, genitaalit sekä nivelet on tarkistettava systemaattisesti. Kuume ja käsittelyarkuus ovat pienen lapsen virtsatieinfektion yleisimmät oireet.
Nestetasapaino on normaali, kun suun limakalvo on kostea, kapillaaritäyttö 1–2 sekuntia ja ihon kimmoisuus (kudosjänteys, turgor) normaali. Kapillaarien uudelleen täyttymistä voidaan helposti tutkia painamalla kynnen alla olevat kapillaarit tyhjiksi (noin 5 sekuntia, kunnes kynnenalus on valkoinen) ja seuraamalla kapillaarien täyttymistä (kynnenalus muuttuu punaiseksi), joka tapahtuu normaalisti 1–2 sekunnissa. Ihon kimmoisuutta tutkittaessa lapsen vatsan ihoa nostetaan sormilla "teltaksi". Terveellä lapsella teltta häviää irrotettaessa heti, mutta yli 5 %:n kuivumassa teltan häviäminen kestää yli kaksi sekuntia.
| Arviointikohde | Normaali löydös | Selvästi poikkeava löydös |
|---|---|---|
| Tajunnan taso | Pysyy hereillä tai herää unesta nopeasti herätettäessä | Nukahteleva, vaipuu uneen, ei herää unesta herätettäessä |
| Reaktio vanhempiin ja ympäristöön | Hymyilee, tyytyväinen, aktiivinen, leikkii, vastustaa tutkimista | Ei hymyile, ilmeetön, ei seuraa ympäristöä, ärtyisä, käsittelyarka, apaattinen |
| Itku | Voimakas | Heikko, kimeä tai valittava |
| Iho | Vaalea | Kalpea, kirjava, siniharmaa, lämpöraja raajoissa, petekioita |
| Nestetasapaino | Ihon kimmoisuustestissä välitön palautuminen, suun limakalvo kostea, kynnen alla kapillaaritäyttö välitön | Ihon kimmoisuustestin tulos yli 2 s, suun limakalvo kuiva, silmät kuopalla, ei virtsaa, fontanelli kuopalla, kynnen kapillaaritäyttö > 2 s |
| Hengitystaajuus levossa (/min) | ||
| < 1 v | 30 | > 40 |
| 1–2 v | 25 | > 35 |
| 3–4 v | 20 | > 30 |
| 5–18 v | 18 | > 25 |
| Ei jaksa puhua lauseita, nenänsiipihengitys | ||
| Syketaajuus levossa (/min) | ||
| < 1 v | 120 | > 160 |
| 1–2 v | 110 | > 150 |
| 3–10 v | 100 | > 120 |
| 11–18 v | 85 | > 110 |
| Happikyllästeisyys (%) | 97–100 | < 94 |
| Systolinen verenpaine (mmHg) | 80 + (ikä vuosina x 2 ) | < 1 v: < 80 1–5 v: < 90 6–12 v: < 100 |
Laboratoriotutkimukset
Hoitoa vaativan infektion erottamisessa tavallisesta virusinfektiosta ei yleensä tarvita laboratoriotutkimuksia, eikä tutkimuksien vastausten odottelu saa viivyttää hoitopäätöstä. Mikään laboratoriotesti ei luotettavasti osoita tätä eroa, mutta veren leukosyytti- ja CRP-arvo voivat olla hyödyllisiä, kunhan niiden rajoitukset tunnetaan. Veren valkosolumäärä kasvaa nopeasti, ja leukosyyttiarvo yli 15 x 109/l tukee bakteeri-infektion mahdollisuutta, ja mitä suurempi leukosyyttiarvo on, sitä todennäköisempi on bakteeri-infektio. Vaikeissa bakteeri-infektioissa, kuten sepsiksessä, potilaalle saattaa kehittyä leukosytoosin sijasta leukopenia (alle 4 x 109/l). Toisaalta leukopenia on tyypillinen löydös influenssa A -viruksen aiheuttamissa infektioissa.
Selvää bakteeri- ja virusinfektion erottavaa CRP-arvon rajaa ei ole voitu asettaa. Kliinisessä työssä käytetään usein rajana arvoa 80 mg/l. On kuitenkin muistettava, että myös virusinfektiot, erityisesti adenovirusinfektiot, ja mikä tahansa kudostuho, kuten trauma tai leikkaus, voivat suurentaa CRP:n pitoisuutta. Invasiivisten bakteeri-infektioiden yhteydessä CRP-arvo alkaa yleensä kasvaa 6–8 tunnissa ja muutaman tunnin välein toistetut mittaukset ovat usein hyödyllisiä. Sekä CRP että veren leukosyytit voidaan luotettavasti tutkia vieritestillä muutamassa minuutissa sormenpään verinäytteestä. Mikäli kuume on kestänyt yli 24 tuntia, CRP on alle 20 mg/l, veren leukosyyttimäärä on alle 15 x 109/l ja lapsen yleistila on hyvä, on kyseessä todennäköisimmin itsestään paraneva virustauti.
Seerumin prokalsitoniinipitoisuus kasvaa nopeammin kuin CRP-pitoisuus, ja suuremmat arvot kuin 0,5 mikrog/l tukevat bakteeri-infektion mahdollisuutta ja antibioottihoidon aloitusta. Prokalsitoniinin etuna on mahdollisesti vähäisempi reagointi muuhun kuin infektion aiheuttamaan kudostuhoon. Prokalsitoniinimääritys on kalliimpi kuin CRP-määritys, ja sitä käytetään lähinnä sairaalaolosuhteissa erityistilanteissa.
Mikrobiologisista pikatesteistä A-ryhmän streptokokkia kannattaa tutkia potilailta, joilla on peitteinen tonsilliitti. Herkkyys on viljelyyn verrattuna noin 90 %. Lisäksi A-streptokokkia kannattaa hakea vaikeaan sepsikseen tai keuhkokuumeeseen sairastuneen nielusta, sillä A-ryhmän streptokokin aiheuttamassa toksisessa sokkisyndroomassa klindamysiinin lisääminen hoitoon beetalaktaamin ohelle saattaa parantaa hoidon tehoa. Virtsanäyte kuuluu varsinkin sellaisten kuumeisten lasten tutkimuksiin, joilla ei todeta hengitystieinfektion merkkejä. Kotoa tuotuja näytteitä ei pidä tutkia. Hengitystie-eritteen virusmäärityksiä tehdään lähinnä sairaalaolosuhteissa, ja niistä on merkittävää hyötyä paitsi influenssan kohdalla myös muiden virusinfektioiden suhteen turhien antibioottihoitojen vähentämisessä ja potilaiden kohortoinnissa. Muita näytteitä otetaan kliinisen tilanteen mukaan.
Kuume alle kolmen kuukauden ikäisellä
Kuume (yli 38,0 oC) on alle kolmen kuukauden ikäisellä lapsella harvinainen oire ja vaatii aina nopeaa lääkärin arviota. Sairasta pientä imeväistä tutkittaessa tulee aina huomioida kaksi merkittävää bakteeri-infektiota. Äitien seulonta on vähentänyt B-ryhmän beetahemolyyttisen streptokokin aiheuttamia varhaisia sepsiksiä, mutta harvinaisina niitä voi edelleen esiintyä. Toinen pienen lapsen kuumeen merkittävä syy on virtsatieinfektio, joka osassa tapauksista voi olla septinen. Lähinnä näiden tautien takia alle kolmen kuukauden ikäiset kuumeiset lapset tulee herkästi viedä lääkärin tutkittavaksi jo samana päivänä, kun kuume nousee. Sepsiksen oireet voivat olla pettävän vähäiset, minkä vuoksi kuumeisen pienen imeväisikäisen seurantaa sairaalassa suositellaan herkästi. Poikkeuksena voidaan pitää flunssaisen perheen flunssaista lasta. Tällaisissakin tapauksissa tilanne vaatii tarkkaa lääkärin tekemää hoidon tarpeen arviota.
Kuumelääkitys
Normaalina kehon lämpötilana pidetään yleensä noin 37 °C:ta, mutta siinä esiintyy suuria vaihteluita iän, lihasmassan ja samallakin ihmisellä vuorokauden ajan mukaan. Lapsilla peräsuolesta mitattuna yli 38,0 °C on yleisesti käytetty kuumeen raja, kainalosta saadaan yleensä hieman matalampia ja korvasta korkeampia arvoja. Kuume sinänsä ei ole elimistölle vaarallinen, mutta sen aiheuttava infektio tai inflammaatio voi olla.
Kehon lämpötilan säätely tapahtuu hypotalamuksessa, ja kuume johtuu useimmiten siitä, että mikrobien aiheuttama infektio tai jokin muu inflammatorinen prosessi aiheuttaa sytokiinien (esimerkiksi interleukiini-1, interleukiini-6: tumor necrosis factor, interferonit) lisääntyneen erityksen. Sytokiinit vapauttavat hypotalamuksen etuosasta arakidonihappoa, joka metaboloituu edelleen prostaglandiini E2:ksi. Prostaglandiini E2 ja komplementtijärjestelmä vaikuttavat hypotalamuksen monimutkaiseen lämmönsäätelyjärjestelmään ja aiheuttavat kuumeen. Kuumelääkkeet, kuten parasetamoli, ibuprofeeni ja naprokseeni, estävät prostaglandiini E2:n tuotantoa.
Parasetamolin on todettu laskevan kuumetta sitä paremmin, mitä enemmän lääkettä annetaan vuorokaudessa, vaikka kerta-annoksen suuruus ei ole suhteessa tehoon. Parasetamolin ja tulehduskipulääkkeen yhdistelmän on todettu laskevan kuumetta merkitsevästi enemmän kuin pelkän parasetamolin. Kuitenkaan kuumelääkkeen vaikutusta lapsen vointiin ja toimintakykyyn ei ole tutkimuksissa pystytty osoittamaan.
Kuumelääkkeen mahdollisia vaikutuksia immuniteettiin akuutissa infektiossa ei tunneta tarkasti, mutta ainakaan komplikaatioriskiä se ei ilmeisesti suurenna. Ennen rokotusta annetun profylaktisen kuumelääkityksen on todettu useissa tutkimuksissa heikentävän immuunivastetta rokotukselle. Tuoreimmassa randomoidussa tutkimuksessa parasetamolin antaminen heikensi vastetta joillekin pneumokokkiserotyypeille ja ibuprofeeni pertussisrokotteelle. Lapsen kipua ja kuumeeseen liittyvää huonoa oloa tulee hoitaa tehokkaasti, mutta rutiininomainen kuumeen alentaminen asteluvun perusteella ei ole tarpeen.
Kuumekouristus
Kuumekouristukset ovat ainoastaan kuumeen yhteydessä yleensä 6 kk:n – 6 vuoden ikäisillä lapsilla havaittuja aivoperäisiä kohtausoireita. Niitä esiintyy 5–7 %:lla länsimaisista lapsista seitsemän vuoden ikään mennessä, yleensä virustaudin yhteydessä. Akuutin gastroenteriitin aikana lapset voivat herkästi kouristaa, vaikka lämmönnousu olisi melko pieni.
Yksinkertaiset kuumekouristukset ovat symmetrisiä, eli ne esiintyvät kehon molemmin puolin ja kestävät alle 15 minuuttia. Kuumeeseen liittyvä kohtaus voi sisältää tajunnanmenetyksen, jäykistymistä, kouristelua tai velttoutta. Hengitys voi salpautua muutamaksi sekunniksi. Kohtausta voi seurata jälkiväsymys tai uni. Monimuotoiset kuumekouristukset kestävät yli 15 minuuttia tai ne ovat epäsymmetrisiä esiintyen toispuolisesti kehossa tai ne uusiutuvat saman kuumepäivän aikana.
Suurin osa kuumekouristuksista on lyhyitä, 1–2 minuutin pituisia, ja ne loppuvat ilman mitään erityistoimia. Mikäli kouristus ei lopu viiden minuutin kuluessa, ensiapulääkkeenä käytetään reseptillä saatavia bentsodiatsepiineja, kuten posken limakalvolle annosteltavaa (bukkaalista) midatsolaamia tai rektaalista diatsepaamia.
Ensimmäisen kuumekouristuksen jälkeen lääkärin on syytä arvioida lapsi päivystyksessä, vaikka kouristus olisi ollut lyhyt ja lapsi olisi toipunut siitä nopeasti. Tärkeintä on sulkea pois keskushermostoinfektiot. Alle puoli- ja yli 6-vuotiaalta lapselta tulee erityisen tarkasti sulkea pois kuumekouristuksen taustalta vakavat infektiot. Kuumeisen infektion etiologian selvittely tehdään samojen periaatteiden mukaisesti kuin kouristamattomalla lapsella.
Mitään jatkotutkimuksia ei tarvita, jos 6 kk:n – 6 vuoden ikäisellä lapsella esiintyy ainoastaan kuumeen aikana tajuttomuus-kouristuskohtauksia, joista lapsi toipuu normaalisti.
Epäselvä pitkittynyt kuume
Perinteisesti epäselvä kuume (fever of unknown origin, FUO) on määritelty yhtäjaksoisesti yli 2 viikkoa kestäväksi episodiksi, jolloin kuumetta on useimpina päivinä yli 38,3 °C eikä sairaalatutkimuksissa ole löytynyt syytä kuumeelle. Infektiodiagnostiikan menetelmien kehityttyä nopeammiksi myös 8 vrk:n aikarajaa on käytetty erityisesti lapsilla. Potilassarjoja esittelevissä artikkeleissa erilaisia epäselvän kuumeen syitä luetellaan yli 200. Alueen ja epidemiologian mukaan infektio löytyy epäselvän kuumeen takaa jopa 40 %:lta, mutta Suomen oloissa tämä osuus on paljon pienempi. Muita epäselvän kuumeen syitä ovat Kawasakin tauti, kollageenisairaudet ja maligniteetit (taulukko Epäselvän kuumeen syitä).
Epäselvän kuumeilun syytä haettaessa tarkka anamneesi on tärkein tutkimus: onko kyseessä sairastetun infektion jälkeinen lämpöily, toistuva kuumeilu vai pitkittynyt epäselvä kuume.
Anamneesissa kiinnitetään huomiota kuumeen luonteeseen ja korkeuteen, suolisto- ja tuki- ja liikuntaelinoireisiin ja mahdolliseen laihtumiseen. Infektiokontaktit, eläinkontaktit ja matkustusanamneesi on kysyttävä, samoin kuin lääkkeiden käyttö. Kliininen status toistetaan kuumeen pitkittyessä, vaikka se oireiden alkaessa olisikin ollut normaali. Ehdotus ensivaiheen laboratoriotutkimuksiksi on esitetty taulukossa Ensilinjan tutkimuksia pitkittyneessä, epäselvässä kuumeessa. Niiltä potilailta, joilla kuume on vaihtelevaa tai matalaa, kliininen status täysin normaali ja joilla tulehdusarvot (CRP ja lasko) ja verenkuva ovat normaalit, löytyy vain harvoin spesifistä sairautta kuumeen taustalta, ja oire loppuu usein seurannassa itsekseen. Samoin esimerkiksi mononukleoosin tai muun virusinfektion jälkeen esiintyvän, joskus useita viikkoja kestävän iltapainotteisen lämpöilyn ennuste on hyvä.
| Infektiosairauksia | Vaskuliitit ja sidekudossairaudet | Maligniteetit | Muut |
|---|---|---|---|
| Perättäiset virusinfektiot (esim. adeno-, enterovirus) | Lastenreuma, Stillin tauti | Leukemia | Kawasakin tauti |
| Epstein–Barr-virusinfektio | SLE | Lymfooma | Colitis ulcerosa |
| Sytomegalovirusinfektio | Polyarteritis nodosa | Neuroblastooma | Crohnin tauti |
| Tularemia | Behçetin tauti | Sarkoidoosi | |
| Borrelioosi | Simuloitu kuume | ||
| Parvovirusinfektio | |||
| Mykoplasma | |||
| Endokardiitti | |||
| Bruselloosi | |||
| Malaria | |||
| Salmonelloosi | |||
| Tuberkuloosi | |||
| Toksoplasmoosi | |||
| Hiv | |||
| Bartonella henselae (cat-scratch disease) |
| Täydellinen verenkuva |
|---|
| CRP, La Veriviljely Virtsanäyte ja -viljely Thorax-rtg |
| Tarvittaessa |
| EBV- ja CMV-serologia Mantoux 2 TU tai IGRA Ulosteen bakteeriviljely Vatsan ja luuston kuvantamistutkimukset |
Periodisena toistuvat kuumeet
Koska pikkulapset sairastavat jopa 10 hengitystieinfektiota vuodessa, tavallisimpia syitä muuten terveen ja hyvin kasvavan lapsen toistuvalle kuumeilulle ovat tavalliset virusinfektiot. Periodisista kuumeista tavallisin on PFAPA (periodic fever with aphthous stomatitis, pharyngitis and adenitis), jota suomeksi kutsutaan myös jaksokuumeeksi. Oireyhtymä on kuvattu vuonna 1987, ja vaikka tarkkoja esiintyvyyslukuja ei ole, se on Suomessakin varsin tavallinen. PFAPA:ssa kuume-episodit ilmaantuvat kellontarkasti 3–5 viikon välein ja kestävät useimmiten 3–4 vuorokauden ajan. Muita oireita voivat olla tonsilliitti, lymfadeniitti ja aftat suussa. Kuume on korkea ja reagoi huonosti kuumelääkkeisiin eikä lainkaan mikrobilääkkeisiin. Verenkuvassa on lievä leukosytoosi, ja La ja CRP ovat kuumeen aikana selvästi suurentuneet. Muita harvinaisia periodista kuumetta aiheuttavia tauteja ja niiden ominaisuuksia on lueteltu taulukossa Periodisten kuumeiden piirteitä (muokattu lähteestä Renko ym.
PFAPA-syndrooman syy on epäselvä. Kuume laskee isolla systeemisellä steroidiannoksella heti, mutta palaa taas seuraavan episodin yhteydessä. Steroidihoidon on havaittu tihentävän kuumejaksoja joillakin lapsilla. Kuumejaksot saattavat harventua ja loppua itsestään, mutta pahimmillaan ne voivat kestää useita vuosia. Nielurisojen poisto (mutta ei kitarisan) lopettaa yleensä kuumeet heti. Nielurisojen poistoa voikin suositella primaarihoidoksi periodisessa kuumeessa, joka on jatkunut vähintään 6 kk:n ajan. Vasta jos kuumeperiodit jatkuvat operaation jälkeen, kannattaa käynnistää harvinaisempien tautien hakeminen.
| Lyhenteet: PFAPA: periodic fever, aphthous stomatitis, pharyngitis, adenitis syndrome; TRAPS: tumour necrosis factor receptor-associated periodic syndrome; HIDS: hyperimmunoglobulinemia D syndrome; CAPS: cryopyrin-associated periodic syndrome. | ||||||
| PFAPA | Välimeren kuume | TRAPS | HIDS | Syklinen neutropenia | CAPS | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikä oireiden alkaessa | 80 % < 5 v | < 20 v | < 20 v | Yleensä < 1 v | Yleensä < 1 v | Yleensä pikkulapsena |
| Kuumeet säännöllisin välein | Kyllä | Ei | Ei | Ei | Kyllä | Ei |
| Periodin kesto (alusta alkuun) | Säännöllinen, 21–40 vrk | Vaihteleva | Epäsäännöllinen | 2–8 viikkoa | Useimmiten noin 21 vrk | Epäsäännöllinen |
| Kuumeen kesto (vrk) | 2–7 | 1–3 | > 7 | 3–7 | 3–6 | 1–3 vrk / jatkuva |
| Aftoja suussa | Usein | Ei | Ei | Voi olla | Voi olla | Ei |
| Faryngiitti | Usein | Ei | Ei | Voi olla | Kyllä | EI |
| Lymfadeniitti | Usein kaulalla | Ei | Ei | Yleistynyt | Kaulalla | |
| Ihottumaa | Ei | Usein | Usein | Usein | Ei | Usein |
| Muita kliinisiä piirteitä | Voi olla pelkkä toistuva kuume ilman muita löydöksiä | Serosiitti, vatsakivut | Vatsakivut, periorbitaalinen ödeema | Vatsaoireet, päänsärky, serosiitti | Neutropenia, vaikeat infektiot | Matala kuumeilu, konjunktiviitti, päänsärky, niveloireet |
| Steroidin teho | Kerta-annos auttaa heti | Ei | Kerta-annos auttaa heti | Ei | Harvoin | Ei |
| Periytyvyys | Autosomissa dominantisti/sporadinen | Autosomissa dominantisti | Autosomissa resessiivisesti | Autosomissa resessiivisesti | Autosomissa domintantisti/sporadinen | Autosomissa domintantisti/sporadinen |
| Patogeneesi | Ei tiedossa | Inflammasomopatia | Proteiinien rakentumisvirhe | Kyllä | Vaikeat neutropeniajaksot | Inflammasomopatia |
Kirjallisuutta
- Korppi M, Vilo S. Lasten kipu ja kuume. Duodecim 2017;133:1823–7.
- Mikkonen K, Rantala H. Mitä uutta kuumekouristuksista. Suom Lääkäril 2014;69:1966–8.
- Renko M, Lantto U, Tapiainen T. Towards better diagnostic criteria for periodic fever, aphthous stomatitis, pharyngitis and adenitis syndrome. Acta Paediatr 2019.
- Ruuskanen O, Saxén H, Mertsola J. Kuumeisen lapsen arviointi. Duodecim 2009;125:2709–14.
