Bakteeriripulit

Oireet ja taudinkuva

Tavallisimmin salmonellat aiheuttavat ripulitauteja, joihin voi liittyä kuumetta, oksentelua ja mahakipua. Oireiden vaikeus vaihtelee aiheuttajan, tartuttavan annoksen ja yksilöllisen vasteen mukaan. Ripuli kestää keskimäärin 4–10 vrk. Oireiden parannuttua voi oireeton kantajuus kestää vielä viikkoja, joskus jopa (noin 1 %:lla) yli vuoden. Salmonellan kantajalla ei välttämättä ole ollut edeltäviä infektio-oireita. Jälkitautina voi kehittyä reaktiivinen niveltulehdus, lapsilla harvemmin kuin aikuisilla.

Salmonellat voivat aiheuttaa myös ripulittoman kuumetaudin (enteric fever) tai sepsiksen. Bakteremian aiheuttaa tavallisimmin S. typhi, S. paratyphi tai S. cholerasuis, vaikka mikä tahansa salmonellatyppi voi olla baktereeminen.

Salmonellat voivat olla eläin- tai ihmisspesifisiä, tai aiheuttaa infektioita usealle lajille. Joskus eläimeen erikoistuneet lajit saattavat ihmisessä aiheuttaa vaikean infektion, kuten S. cholerasuis.

Epidemiologia ja inkubaatioaika

Suomessa yleisimmät salmonelloosin aiheuttajat ovat S. enteritidis ja S. typhimurium.

Tartuttava annos vaihtelee bakteerityypin mukaan, mutta on selvästi suurempi kuin virusripuleissa tai esim. shigellassa. Tartunnan saa suun kautta maha-suolikanavaan, tavallisimmin ihmisen tai eläimen ulosteella kontaminoituneesta ruuasta tai vedestä. Usein tartunta vaatii vehikkelin: esimerkiksi kokin kontaminoimat kädet vievät salmonellat majoneesiin, jossa ne lisääntyvät. Itämisaika on 6–72 tuntia. Bakteerit kiinnittyvät ohutsuolen imukudokseen, josta niitä voi vapautua myös verenkiertoon.

Diagnoosi

Tutkimuskäytännöt vaihtelevat eri laboratorioissa. Joissakin tehdään vain viljelyä, joissakin on valittavissa joko viljely tai nukleiinihappo-osoitus (PCR) ja joissakin laboratoriossa viljely on lopetettu ja kaikista näytteistä tehdään suoraan PCR. Ulosteviljely 1 (F-BaktVi1) löytää salmonellat, shigellat, kampylobakteerit ja yersiniat ja niiden antibioottiherkkyydet. Viljelyn perusteella vastataan nimellä S. typhi, S. paratyphi, S. enteritidis ja S. typhimurium; muut vastataan usein O-antigeeniryhmänsä mukaan, esim. "Salmonella positiivinen (ryhmä O:2(A))". "Salmonella sp."-vastaus tarkoittaa alustavaa positiivista, ja sitä tarkennetaan myöhemmin. Pelkkää salmonellaviljelyä käytetään lähinnä salmonellan kantajuuden seurannassa.

Bakteeripatogeenien PCR-paneelitutkimukset löytävät yleensä myös salmonellat. Jos harkitaan antimikrobihoitoa, tarvitaan PCR-tutkimuksen jälkeen yleensä viljely herkkyysmäärityksen saamiseksi.

Hoito ja jälkiseuranta

Vain invasiiviset ja septiset taudit sekä S. typhi- ja S. paratyphi infektiot hoidetaan antimikrobilääkkein herkkyysmäärityksen mukaisesti, empiirisenä lääkkeenä suositellaan keftriaksonia. Muita salmonellooseja ei suositella hoidettavaksi antibiooteilla: jos CRP-pitoisuus on pieni ja potilaalla ei ole kuumetta, hoidosta on tuskin hyötyä mutta on mahdollista, että se pitkittää kantajuutta. Vaikeat infektiot voi tarvittaessa hoitaa herkkyysmäärityksen mukaan ottaen huomioon, että kaikki salmonellat ovat hoidossa resistenttejä kefuroksiimille.

Muun kuin S. typhi- tai S. paratyphi -tartunnan saanut lapsi pidetään poissa päivähoidosta oireiden keston ja kahden oireettoman päivän ajan. Koululaiset voivat käydä normaalisti koulussa vointinsa mukaan. Lapsille opetetaan wc- ja käsihygieniaa. Päiväkoti-ikäiset S. typhi- tai S. paratyphi tartunnan saaneet lapset pidetään poissa hoitopaikasta, kunnes salmonellan eritys ulosteeseen loppuu. Kouluikäiset lapset voivat palata kouluun voinnin mukaan.

Oireet ja taudinkuva

Infektio vaurioittaa suolen limakalvoja. Tavallisia oireita ovat ripuli, vatsakivut ja kuume. Ripuli, joka voi olla veristä ja muistuttaa koliittia tai appendisiittia, kestää yleensä 3–5 vrk. Vatsakivut ja suolen toiminnalliset muutokset voivat kestää viikkoja. Oireisen vaiheen jälkeen kampylobakteereja voi erittyä ulosteeseen kolmekin viikkoa, mutta pitkäkestoinen kantajuus on harvinaista. Jälkitauteina esiintyy reaktiivisia niveltulehduksia.

Epidemiologia ja inkubaatioaika

Kampylobakteeritartunnan tavallisimmat lähteet ovat huonosti kypsennetty siipikarjan liha, pastöroimaton maito ja klooraamaton vesi. Tartuntaan tarvittava annos on suurehko, ja oireisen infektion riski liittyy nautittuun bakteerimäärään. Tartunnan saakin tavallisimmin saastuneen ravinnon tai veden välityksellä, harvemmin kosketuksesta tai ruokaa käsitelleen ihmisen käsistä. Inkubaatioaika on keskimäärin kolme päivää, vaihteluväli on 1–7 vrk. Mahan hapottomuus lisää infektioriskiä.

Diagnoosi

Ulosteviljely 1 tai PCR.

Hoito ja jälkiseuranta

Lievissä tapauksissa ei kampylobakteeri-infektioita suositella hoidettavaksi mikrobilääkkeillä, mutta voimakasoireisissa infektioissa antibioottihoitoa voi harkita. Kampylobakteerit ovat lähes poikkeuksetta herkkiä makrolideille. Kontrollinäytteitä ei tarvita.

Oireet ja taudinkuva

Pienillä lapsilla yersiniainfektio on tavallisimmin kuumeinen ripulitauti, johon liittyy kovaa vatsakipua ja joskus oksentelua. Ripuli voi olla veristä ja limaista. Mahakivut voivat kestää viikkoja. Suurentuneet suoliston ja vatsaontelon imusolmukkeet ovat tavallinen löydös. Kouluikäisillä ja vanhemmilla infektio on useammin mesenteriaalinen adeniitti ja ileiitti, jotka voivat herättää appendisiittiepäilyn. Y. pseudotuberculosis -infektioiden on raportoitu aiheuttavan Kawasakin taudin kaltaisia taudinkuvia.

Yersinioosin tavallisimpia jälkitauteja ovat reaktiivinen artriitti ja kyhmyruusu.

Epidemiologia ja inkubaatioaika

Itämisaika tartunnasta oireisiin on tavallisesti 4–7 vrk. Tartuttava annos on suuri, joten tartunnan saa yleensä saastuneesta elintarvikkeesta, harvoin ihmisestä toiseen.

Yersiniat pystyvät lisääntymään jääkaappilämpötilassa. Kontaminoituneen elintarvikkeen pitkä säilytysaika ja kuumentamatta nauttiminen suurentavat tartuntariskiä: Suomessa nähtiin taannoin yli sata koululaista sairastuttanut epidemia, jossa yersinian lähde olivat talven yli säilytetyt multaporkkanat. Myös pastöroimattomat maitotuotteet ja kontaminoitunut liha ovat aiheuttaneet epidemioita.

Diagnoosi

Ulosteviljely 1, PCR tai vasta-ainetutkimus. Yersinioosia epäiltäessä ulosteviljelyyn kannattaa yhdistää kylmärikastus, koska varsinkin mesenteriaalisen adeniitin yhteydessä ulosteen bakteerimäärät voivat olla hyvin pieniä.

Hoito ja jälkiseuranta

Antimikrobihoitoa ja kontrollinäytteitä ei tarvita.

Oireet ja taudinkuva

Veristä ripulia (dysenteria, punatauti), kuumetta, vatsakipuja, päänsärkyä ja pahoinvointia esiintyy. Taudin kesto on yleensä 5–7 vrk, ja jälkitautina voi esiintyä niveltulehduksia sekä pitkittyneitä vatsakipuja. S. dysenteriae -infektio aiheuttaa rajua suoliston ulseraatiota, ja se aiheuttaakin eniten kuolleisuutta. S. sonnei infektio on yleensä muita shigellooseja lievempi.

Epidemiologia ja inkubaatioaika

Shigellat ovat lähes yksinomaan ihmisten patogeeneja, jotka tarttuvat ulosteen, veden tai likaisten käsien välityksellä. Tartuttava annos on pieni, 10–500 bakteeria. Itämisaika on 1–7 vrk. Maailmanlaajuisesti shigellat ovat hyvin merkittäviä lasten ripulitautien ja kuolleisuuden aiheuttajia. Suomen shigellatartunnat ovat tavallisimmin peräisin ulkomailta, harvinaiset kotimaiset tartunnat ovat yleensä S. sonnein aiheuttamia.

Diagnoosi

Ulosteviljely 1 tai PCR.

Hoito ja jälkiseuranta

Shigelloosi hoidetaan aina antimikrobilääkkeillä herkkyysmäärityksen mukaan, hyvä vaihtoehto on sulfa-trimetopriimi. Lapsi voi palata päivähoitoon S. sonnei -infektion kohdalla 48 tuntia oireettoman ajan jälkeen, muiden shigelloosien tapauksessa varmistetaan erityksen loppuminen ennen päivähoitoon paluuta. Pitkäaikaiskantajuutta ei esiinny.

Oireet ja taudinkuva

Patogeenisistä Escherichia coli -kannoista, ns. ripulikoleista, ETEC (enterotoksigeeninen E. coli) ja EPEC (enteropatogeeninen E. coli) ovat tavallisia turistiripulin aiheuttajia. Oireena on yleensä nopeasti ohi menevä vetinen ripuli, johon voi liittyä kuumetta ja oksentelua. EAEC (enteroaggregatiivinen E. coli) aiheuttaa lähinnä kehitysmaissa pitkään kestävää vetistä ripulia, mutta on länsimaissakin aiheuttanut epidemioita. Harvinainen EIEC (enteroinvasiivinen E. coli) voi aiheuttaa shigelloosia muistuttavan yleisoireisen verisen ripulin.

Epidemiologia

Enteropatogeeniset E. colit ovat tärkeitä lasten ripulitaudin aiheuttajia kehittyvissä maissa. Länsimaissa E. coli -ripulit liittynevät yleensä matkailuun, vaikka E. colit löytäviä tutkimuksia onkin tehty vähän ja alidiagnostiikka on mahdollista.

Hoito ja jälkiseuranta

Taudit ovat itsestään rajoittuvia, antimikrobilääkkeitä tarvitaan vain harvoin.

Diagnoosi

Löytyy joissakin PCR-pakettitutkimuksissa.

Ehkäisy?

Ripulitautien yleiset ehkäisykeinot ovat hyvä käsi-, keittiö- ja wc-hygienia ja kontaminoituneen veden ja sen saastuttamien elintarvikkeiden välttäminen. Mikäli ruuan puhtaudesta ei ole varma, tulee kaikki nautittava ruoka kuumentaa, kuoria tai huolellisesti pestä. Erityisesti pienten lasten ja raskaana olevien äitien tulee välttää riskielintarvikkeita, kuten pastöroimattomia maitotuotteita.

Eristys

Taudin aiheuttajasta riippumatta päiväkoti-ikäinen lapsi on syytä pitää kotihoidossa vielä 24 tuntia ripulin loppumisen jälkeen, virusepidemioissa suositus voi olla pidempikin. Kylpylöitä ja uimahalleja tulee tuona aikana välttää. Sairaalahoidossa noudatetaan kosketusvarotoimia ripulin ajan.

Yleisvaarallisia tartuntatauteja (Salmonella typhi, S. paratyphi, Shigella, EHEC) koskevat erityisohjeet löytyvät THL:n sivuilta (www.thl.fi/infektiotaudit).