Tavallinen infektiokierre

Etiologia ja epidemiologia

Alle 2-vuotiaat lapset sairastavat keskimäärin kuusi hengitystieinfektiota vuodessa, ja useimmilla lapsilla on ainakin yksi välikorvatulehdus 2 vuoden ikään mennessä. Osa lapsista sairastaa infektioita selvästi muita enemmän. Infektiokierteelle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta noin 5–10 % lapsista sairastaa niin paljon infektioita, että heille ja heidän perheilleen on siitä selvästi haittaa. Silloin lapsella on yleensä 8–12 hengitystieinfektiota ja vähintään kolme välikorvatulehdusta vuodessa ja oireita on yli 100 päivää vuodessa. Infektiokierteessä on kyse nimenomaan toistuvista hengitystieinfektioista, joskin esimerkiksi satunnaiset ripulitaudit voivat lisätä sairastamisen taakkaa. Toistuva virtsatieinfektio, periodinen kuume ja toistuva nielutulehdus ovat eri ongelmia kuin tavallinen infektiokierre. Toistuvien hengitystieinfektioiden aiheuttajina ovat samat virukset kuin muillakin lapsilla. Yli puolet infektioista on eri rinovirustyyppien aiheuttamia. Välikorvatulehduksen aiheuttajat ovat myös samat kuin muilla lapsilla.

Toistuvat hengitystieinfektiot varhaislapsuudessa ovat seurausta ympäristön virusaltistuksesta ja lapsen iän mukana kehittyvästä immuunipuolustuksesta. On normaalia, että lapset, jotka kohtaavat taudinaiheuttajia ensimmäistä kertaa, saavat usein oireisia infektioita. Kun spesifistä immuniteettia ei vielä ole, ovat pienet lapset enemmän luontaisen immuniteetin varassa kuin isommat lapset tai aikuiset. Luontaisen immuniteetin eri tekijöiden kuten esimerkiksi mannoosia sitovan lektiinin tai Tollin kaltaisten reseptorien geeneissä esiintyy vaihtelua, jonka merkitys tunnetaan vasta osittain. Ilmeisesti osa lapsista on geneettisen taustansa vuoksi alttiimpia hengitystieinfektioille kuin toiset. Lapsen elinympäristö on hyvin tärkeä tekijä infektiokierteen kehittymisessä. Tärkein riskitekijä on läheisten lapsikontaktien määrä. Päivähoidon suuri lapsiryhmä ja vanhempien sisarusten määrä perheessä ovat selvimpiä infektiokierteen taustatekijöitä.

Oireet ja taudinkuva

Infektiokierre ajoittuu yleensä yhden ja kolmen ikävuoden väliin. Tavalliseen infektiokierteeseen kuuluu, että sairaudet ovat samanlaisia kuin muillakin lapsilla, yleensä itsestään paranevia ylähengitystieinfektioita. Infektiot voivat kuitenkin toistua niin usein, että seuraava virusinfektio alkaa ennen kuin edellisen oireet ovat menneet ohitse. Tästä tulee vaikutelma, että lapsi on "koko ajan kipeänä". Useimmilla lapsilla infektiokierteeseen kuuluvat myös toistuvat välikorvatulehdukset. Osalla on hengityksen vinkumista virusinfektioiden yhteydessä. Bakteerityyppinen keuhkokuume on infektiokierteisillä lapsilla harvinainen, samoin kuin epätyypilliset ja invasiiviset infektiot. Kasvu ja kehitys etenevät hyvin.

Diagnoosi

Infektiokierteestä kärsivien lasten akuutit infektiosairaudet diagnosoidaan tavanomaiseen tapaan anamneesin ja statuksen perusteella. Jos lapsella on toistuvaa hengityksen vinkumista, on huomioitava astman mahdollisuus. Diagnostiikassa keskitytään siihen, sopiiko tilanne tavanomaiseen infektiokierteeseen vai voiko taustalla olla immuunipuutos tai esimerkiksi jokin neurologinen tai hematologinen perussairaus. Taulukossa Immuunivajavuusepäilyn herättäviä kliinisiä merkkejä, joita esitetään tilanteita, jolloin immuunipuutosta pitää epäillä. Muuhun perussairauteen voivat viitata kasvun ja kehityksen ongelmat tai väsymys ja huono vointi myös infektioiden välillä.

Jos tilanne sopii tavalliseen infektiokierteeseen, ei tarvita immunologisia laboratoriotutkimuksia. Laajan verenkuvan tutkiminen voi olla aiheellista.

Hoito

Yksittäiset infektiot hoidetaan samaa tapaan kuin muillakin lapsilla. Yleensä hoito on oireenmukaista; antibiootteja tulee käyttää vain hyvin perustein. Pienen lapsen pitkään jatkuva nuha ei yleensä ole antibioottia vaativan poskiontelotulehduksen oire, vaan toistuvien virusinfektioiden aiheuttama. Äkillinen välikorvatulehdus pitää erottaa tilasta, jossa välikorvassa on eritettä, mutta tärykalvo ei pullota.

Tärkeää on, että vanhempia autetaan selviytymään lapsen runsaan sairastamisen kanssa. Vanhemmille kerrotaan lapsen infektiokierteen hyvänlaatuinen luonne ja hyvä ennuste ja heitä ohjataan etukäteen akuuttien sairauksien hoitoon. Lapsella pitäisi olla oma lääkäri, joka voi selvitellä tilannetta rauhallisessa vaiheessa kiireisen päivystysajan ulkopuolella. Eri perheet kokevat lapsen infektiokierteen hyvin eri tavoin, ja tuen tarve vaihtelee.

Eristys

Paljon sairastavan lapsen on tärkeää päästä osallistumaan päivähoitoon ja muuhun arkiseen elämään niin paljon kuin mahdollista. Päivähoidosta pitää olla poissa voinnin mukaan, jos lapsi ei jaksa hoitoon mennä. Tietyille sairauksille on sovittu käytäntöjä siitä, kuinka kauan päivähoidosta pitää olla poissa. Muutoin lievät oireet eivät ole este hoitoon tai harrastuksiin menolle.

Ehkäisy

Tavallisen infektiokierteen taustalla ovat lapsen fysiologiseen immunologian kehitykseen kuuluvat syyt ja ympäristön vaikutukset. Tehokkaita estokeinoja ei yksittäisen lapsen kohdalla ole. Vaikka päivähoito on yksi taustalla oleva syy, ei lapsen pidä jäädä pois varhaiskasvatuksen piiristä infektiokierteen vuoksi. Pienemmät lapsiryhmät ja hyvä hygienian ylläpito päivähoidossa ovat suositeltavia, mutta käytännössä niihin voi olla vaikea vaikuttaa. Influenssarokotus, muut rokotusohjelman rokotteet ja D-vitamiinilisä kuuluvat kaikille lapsille. Probioottivalmisteiden käyttö saattaa estää infektioita jonkin verran.