Enterovirustaudit

Etiologia ja epidemiologia

Enterovirukset ovat pieniä, vaipattomia RNA-viruksia, jotka kuuluvat pikornavirusten heimoon. Enterovirusten laajaan sukuun (genus) kuuluu lukuisia enteroviruslajeja (species), kuten rinovirukset, echovirukset, poliovirukset, coxsackievirukset ja muut enterovirukset. Näihin sisältyy lähes 120 eri virustyyppiä. Tässä luvussa ei käsitellä rinoviruksia, kuten ei myöskään poliota.

Suomessa enterovirustauteja esiintyy eniten loppukesällä ja alkusyksyllä, mutta jonkin verran myös muina vuodenaikoina. Useita enteroviruksia esiintyy samaan aikaan, mutta joinakin vuosina tietty virustyyppi voi levitä nopeasti ja aiheuttaa suuren sairastavuuden. 2000-luvulla enterovirus 71 on aiheuttanut merkittäviä epidemioita ja kuolleisuutta Kaukoidässä ja enterovirus D68 epidemioita sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa.

Enterovirukset lisääntyvät hengitysteissä ja suolistossa ja tarttuvat joko pisaratartuntana tai ulosteen välityksellä. Ne säilyvät pinnoilla tartuntakykyisenä jopa useita vuorokausia. Itämisaika on 3–10 vuorokautta. Infektion aikaansaama vasta-ainesuoja on virustyyppispesifinen.

Oireet ja taudinkuva

Osa infektioista on oireettomia. Eri enteroviruksilla on erilainen elinhakuisuus eli tropismi, minkä vuoksi taudinkuvat ovat varsin erilaisia.

Hengitysteiden ja nielun tulehdukset

Rakkulainen nielutulehdus on tyypillinen enterovirusinfektio. Aiheuttajana on yleensä coxsackie- tai echovirus. Perinteinen, vähitellen historiaan jäävä nimitys taudinkuvalle on herpangiina. Lapsella on rakkulaisen ja kipeän nielun lisäksi korkea kuume. Tauti paranee viikon kuluessa.

Jotkin enterovirukset aiheuttavat flunssan kaltaisia ylähengitystieinfektioita. Enterovirus D68 voi aiheuttaa hengityksen vinkumista, kuten rinovirukset tekevät. Se on aiheuttanut Suomessa ja useissa muissa maissa vaikeita alahengitystieinfektioita astmaa sairastaville lapsille.

Enterorokko ja muut ihottumat

Rakkulainen ihottuma käsissä ja jaloissa on tyypillinen enterorokolle. Muita oireita ovat kuume ja päänsärky, ja lapsella voi olla rakkuloita myös suun limakalvoilla ja suun ympärillä. Vain osalla potilaista on tyypillinen enterorokon taudinkuva ja osalla taas makulopapulaarinen ihottuma tai nokkosrokko ilman rakkuloita. Enterorokko paranee yleensä ongelmitta, mutta toipilasvaiheeseen voi liittyä kynsien kuoriutuminen. Enterorokon tyypillinen aiheuttaja on coxsackievirus A16, mutta vuoden 2006 jälkeen Suomessa on esiintynyt eniten coxsackievirus A6:n aiheuttamia enterorokkoepidemioita.

Keskushermostotulehdukset

Echovirukset ja coxsackie A9 ovat tavallisimpia virusmeningiitin aiheuttaja. Joinakin syksyinä enterovirusmeningiittiä on esiintynyt lapsilla ja nuorilla epidemiana. Oireita ovat kuume, kova päänsärky, jäykkä niska ja oksentelu. Yleistila ja tajunnantaso pysyvät hyvinä, ja sairauden ennuste on perusterveillä erinomainen. Hypogammaglobulinemiaa sairastavalle henkilölle enterovirus voi aiheuttaa kroonisen meningiitin, mutta tämä voidaan yleensä estää gammaglobuliinikorvauksella.

Joskus enterovirukset voivat aiheuttaa vaikeita keskushermostoinfektioita. Enkefaliitin oireita ovat kuume, tajunnan tason muutokset ja kohtausoireet. Enterovirus 71 on aiheuttanut joissakin maissa aivorunkoenkefaliittia, jonka taudinkuvaan on liittynyt neurologisten oireiden lisäksi keuhkoödeema, sydämen pettäminen ja suuri kuolleisuus. Muutkin enterovirukset kuin poliovirukset voivat aiheuttaa velttohalvauksen. Enterovirus D68 on viime vuosina noussut esiin paitsi hengitystieinfektioiden myös velttohalvauksen ja muiden neurologisten oireiden aiheuttajana.

Muut taudinkuvat

Enterovirus voi aiheuttaa vastasyntyneelle sepsiksen kaltaisen taudinkuvan. Lapsi on korkeakuumeinen, ärtynyt ja käsittelyarka. Vaikeaan tautiin voi liittyä keskushermostoinfektio ja elinvaurioita.

Nuorelle rintakipua ja rytmihäiriötuntemuksia aiheuttava myokardiitti voi olla enteroviruksen aiheuttama. Tauti paranee yleensä hyvin, joskin siihen liittyy vakavien rytmihäiriöiden ja sydämen vajaatoiminnan kehittymisen riski. Rintakivun syynä voi olla myös enterovirusinfektioon liittyvä pleurodynia eli kylkivälilihasten kipu syvään hengittäessä. Tästä käytetään nimitystä Bornholmin tauti.

Enterovirus 70 ja coxsackievirus A24 aiheuttavat tarttuvaa hemorragista konjunktiviittia, johon kuuluu silmien voimakas punoitus.

Enterovirusten osuutta tyypin 1 diabeteksen ja kroonisen dilatoivan kardiomyopatian kehittymiseen tutkitaan aktiivisesti. Ryhmän B coxsackievirusten on esitetty edesauttavan tyypin 1 diabeteksen puhkeamista sille geneettisesti alttiilla henkilöillä.

Diagnoosi

Herkin diagnostinen menetelmä on PCR. Näytteenä käytetään nielusta, nenänielusta tai rakkulasta otettua tikkunäytettä, likvoria, veriplasmaa tai ulostetta. Ulosteeseen virusta erittyy suuri määrä pitkän ajan, minkä vuoksi ulosteen PCR on hyvin herkkä menetelmä. Rino- ja enteroviruksille voidaan käyttää yhteisiä PCR-alukkeita, jolloin näiden virusten erottaminen toisistaan tehdään spesifisillä koettimilla tai sekvensoinnilla. Epidemiologisessa selvityksessä voidaan käyttää myös virusviljelyä ja serologiaa. Joissain sairaaloissa käytetään ulosteen virusviljelyä edelleen myös diagnostiikassa huolimatta sen hitaudesta. Tyypitys perustuu sekvensoinnilla saatavaan genotyyppiin.

Hoito

Hoito on oireenmukaista. Spesifistä viruslääkettä ei ole käytettävissä. Immunoglobuliinia on käytetty erityisen vaikeiden tai kroonisten tautimuotojen hoitoon, mutta tehosta ei ole näyttöä.

Eristys

Kosketuseristys.

Ehkäisy

Ehkäisy perustuu hyvän hygienian ylläpitoon. Alkoholikäsihuuhteiden teho on huono. Kiinassa on kehitetty rokote EV71-virusta vastaan.