Vauvarokko

Etiologia ja epidemiologia

Vauvarokko (exanthema subitum, roseola infantum, kolmen päivän kuume) on ihmisen herpesvirusten 6 ja 7 (HHV-6, HHV-7) aiheuttama pikkulasten kuumetauti, joka rajoittuu itsestään. Suurin osa kliinisistä vauvarokoista on HHV-6:n aiheuttamia, ja vain 10–30 % tapauksista, usein yli 1-vuotiailla esiintyvät, aiheuttaa HHV-7. HHV-6 ja 7 kuuluvat herpesvirusten ryhmään, ja niille kuten muillekin herpesviruksille on tyypillistä viruksen jääminen latenttina elimistöön. Tämä on vaikeuttanut HHV:n aiheuttamien kliinisten taudinkuvien tutkimista, koska HHV:n löytyminen elimistöstä ei välttämättä selitä meneillään olevaa infektiota.

Suurin osa lapsista kohtaa viruksen ennen kolmatta ikävuottaan, mutta vain pieni osa saa tyypillisen vauvarokon taudinkuvan. Noin 20 % 6–12 kk:n ikäisten lasten kuumeen vuoksi tehdyistä päivystyskäynneistä aiheutuu vauvarokosta. Taudin tyyppi-ikä on 6–24 kk, ja tauti on äidin vasta- aineiden vuoksi harvinainen alle 3 kk:n ikäisillä. Lähes kaikki lapset ovat vasta-ainepositiivisia neljävuotiaina, eikä tautia juuri esiinny sen jälkeen. Itämisaika on 9–10 vrk. Mitään erityistä epidemiologiaa ei tunneta, vaan vauvarokkoa esiintyy ympäri vuoden.

Oireet ja taudinkuva

Vain noin 20 % HHV:n saaneista lapsista kehittää tyypillisen vauvarokon taudinkuvan. Suurin osa saa epäspesifisiä virusinfektion oireita, kuten kuumetta, nuhaa, ripulia ja ärtyisyyttä, jolloin tautia on vaikea kliinisesti erottaa muista virusinfektioista.

Tyypillinen vauvarokko alkaa usein nopealla kuumeen nousulla, ja 10–15 % sairastuneista saa tässä vaiheessa kuumekouristuksen. Lapsi on kiukkuisen ja kipeän oloinen ja itkuinen, ja fontanelli voi pullottaa. Pienellä osalla lapsista voi ilmeisesti olla todellinen enkefaliitti ja useimmilla jonkinlaista keskushermostoärsytystä. Lieviä hengitystieinfektio-oireita voi olla, ja konjunktiivoilla ja suun ja nielun limakalvoilla ja tärykalvoilla voi olla punoitusta. Kuume kestää 3–7 vuorokautta ja laskee sitten pois yhtä nopeasti kuin alkoikin. Kuumeen laskettua osalle lapsista ilmestyy kaulalle ja vartalolle haaleita, pieniä makulaarisia ja makulopapulaarisia ihottumamuutoksia, jotka voivat olla hieman ihosta koholla (kuva ). Ihottuma kestää yleensä 1–2 vrk; se voi myös puuttua tai olla niin lievä, että se jää kokonaan havaitsematta. Taudin jälkeen lapselle ilmaantuu usein suurentuneita imusolmukkeita kaulalle ja takaraivolle.

Diagnoosi

Kuumeen aikana otetuissa laboratoriokokeissa tyyppilöydöksiä ovat leukopenia ja pieni CRP-pitoisuus. Virtsatieinfektio on tärkeää sulkea pois korkeasti kuumeilevalla imeväisellä erityisesti, mikäli CRP-pitoisuus alkaa suurentua. Erityistilanteissa HHV:ta voidaan hakea elimistön nesteistä tai eritteistä nukleiinihappo-osoitusmenetelmällä. Sylkitutkimusten perusteella viruksen eritys on oireiden aikana niukkaa ja runsaimmillaan muutamia kuukausia oireisen vaiheen jälkeen.

Hoito ja eristys

Muuten terveillä pikkulapsilla tauti on hyvänlaatuinen, ja sen diagnostiikassa tärkeintä on sulkea vakavammat taudit kuumeen syynä pois. Vauvarokko ei tarvitse muuta hoitoa kuin kivuliaisuuden oireenmukaista hoitoa, eikä lasta tarvitse eristää. HHV voi jäädä latenttina elimistöön ja reaktivoitua kantasolusiirron tai muun immunosuppression yhteydessä. Tällaisissa harvinaisissa tilanteissa hoidossa on yritetty gansikloviiria, foskarnaattia ja sidofoviiria, mutta tieteellistä näyttöä niiden tehosta ei ole ja niiden käyttö on vakiintumatonta.