Myyräkuume on vaipallisen RNA-viruksen, Puumala-viruksen, aiheuttama infektio, joka voi pahimmillaan aiheuttaa äkillisen munuaisten vajaatoiminnan. Virus tarttuu ihmiseen hengitysteiden kautta metsämyyrän tai hiiren eritteiden aerosolista (virtsa, sylki, ulosteet). Myyräkuume on lapsilla melko harvinainen.
Oireet
Myyräkuumeen oireisto vaihtelee lievästä hengitystietulehdusta muistuttavasta tilasta yleisoireiseen korkeakuumeiseen tautiin (kuva ). Tartunta tapahtuu tyypillisesti myyrien ja hiirien suosimissa paikoissa, kuten kesäasunnoissa tai ulkorakennuksissa. Itämisaika on melko pitkä, noin 2–4 viikkoa. Oireet alkavat yleensä kuumeella ja päänsäryllä. Lisäksi potilaalla voi esiintyä lihaskipuja, näköhäiriöitä ja huimausta sekä vatsakipua ja oksentelua. Munuaisoireet, virtsamäärän väheneminen sekä valkuais- ja verivirtsaisuus, ilmaantuvat 1–4 vuorokauden kuluttua ensioireista. Myyräkuumeeseen toisinaan liittyvän pienentyneen trombosyyttiluvun vuoksi osalla potilaista voi esiintyä petekioita suun limakalvoilla tai nielussa tai molemmissa. Taudin oireisto kestää tyypillisesti noin 1–2 viikkoa. Tämän jälkeen munuaisoireisilla potilailla todetaan lisääntynyttä virtsaneritystä ja polyuriaa merkkinä munuaistoiminnan palautumisesta. Täydellinen toipuminen voi kestää viikkoja.
Myyräkuumeen tyypillinen oirekulku ja oireiden esiintyminen sairastumisen alusta.
Etiologia ja epidemiologia
Myyräkuumeen aiheuttaa hantaviruksiin kuuluva Puumala-virus. Virus leviää myyrien ja hiirien eritteiden välityksellä hengitysteiden kautta. Puumala-virus hakeutuu endoteelisoluihin, lisää verisuonten läpäisevyyttä ja voi tämän seurauksena aiheuttaa verenpaineen laskua ja sokkioireita. Munuaisoireiden syynä on munuaiskerästen kapillaarien läpäisevyyden lisääntyminen ja lisäksi munuaisvälikudoksen tulehdustila (tubulointerstitiaalinefriitti).
Puumala-virusta tavataan Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Suomessa vuonna 2016 suurin osa raportoiduista noin 1 600 Puumala-virusinfektiosta todettiin Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa (ilmaantuvuus > 75/100 000 asukasta). Lapissa, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Suomessa myyräkuumetapausten ilmaantuvuus oli pienin. Ainoastaan alle 4 % myyräkuumeeseen sairastuneista oli alle 20-vuotiaita.
Myyräkuumeen ilmaantuvuus vaihtelee myyrä- ja hiirikannan suuruuden ja siten Puumala-viruksen esiintyvyyden mukaan. Myyräkanta on suurimmillaan 3–4 vuoden sykleissä. Suurin osa myyräkuumetapauksista esiintyy syksyn ja alkutalven aikana. Puumala-virustartunnan saanut myyrä kantaa virusta pysyvästi.
Diagnoosi
Myyräkuumetta tulee epäillä aina, jos lapsella todetaan äkilliseen munuaistulehdukseen sopivia oireita (valkuais- ja verivirtsaisuus, pienentyneet virtsamäärät ja veren kreatiniinipitoisuuden suureneminen). Diagnoosi perustuu myyräkuumeelle tyypillisten kliinisten oireiden (mm. kuume ja päänsärky) ja löydösten lisäksi Puumala-viruksen IgM-luokan vasta-aineiden määritykseen joko pikatestillä (immunokromatografia) tai entsyymi-immunomenetelmällä. Mikäli ensioireiden alusta on alle viikko, kannattaa negatiivinen vasta-ainelöydös uusia muutaman vuorokauden kuluttua, koska Puumala-virusvasta-aineiden kehittyminen saattaa kestää noin viikon. Vasta-ainemäärityksen lisäksi potilaasta on syytä tutkia verenkuva, veren kreatiniinipitoisuus sekä virtsan solut ja valkuaispitoisuus. Diagnoosia tukevat anemia, trombosytopenia ja suurentunut veren kreatiniinipitoisuus (taulukko Myyräkuumeeseen sairastuneiden lasten (n = 32) merkittävimmä).
| Poikkeava laboratoriolöydös | Esiintyvyys kaikista potilaista (n=32) |
|---|---|
| suurentunut kreatiniini | 84 % |
| hemokonsentraatio | 28 % |
| trombosytopenia | 87 % |
| proteinuria | 97 % |
| mikroskooppinen hematuria | 69 % |
Hoito
Myyräkuumeeseen ei ole lääkehoitoa, vaan hoito perustuu oireiden lievittämiseen (nesteytys, kuume ja kipu) ja tarvittaessa munuaisten vajaatoiminnan tukihoitoon. Dialyysihoitoa tarvitaan alle viidessä prosentissa todetuista myyräkuumetapauksista. Valtaosa potilaista ei tarvitse sairaalahoitoa. Mikäli lapsella todetaan valkuais- tai verivirtsaisuutta tai suurentunut veren kreatiniinipitoisuus, on lasta syytä seurata laboratoriokokein ja kliinisin kontrollein 1–3 vuorokauden välein, kunnes tilanne on normalisoitunut. Jos lapsella on yleisoireinen myyräkuume, pienentynyt virtsamäärä ja suureneva veren kreatiniinipitoisuus (suureneminen yli 50 % tai 25 mikromol/l vuorokaudessa), on syytä seurata lapsen vointia sairaalassa. On tärkeää huomioida, että vähentynyt virtsaneritys voi johtua kapillaarivaurion aiheuttamasta kiertävän verivolyymin pienenemisestä tai munuaisten vajaatoiminnasta. Ensisijaisena hoitona tulee kokeilla nestetäyttöä. Mikäli nesteytys ei paranna diureesia, on syynä todennäköisesti munuaistoiminnan huononemisesta johtuva nesteretentio, ja tässä tapauksessa nesterajoitus voi olla tarpeen. Paranemisvaiheeseen liittyvä polyuria voi joskus olla hyvin runsasta, ja tällöin riskinä on kuivuminen. Myyräkuumeen ennuste on hyvä, ja pysyvän munuaisvaurion riski on hyvin pieni. Mustosen ym. tutkimuksessa on kuvattu 32 myyräkuumeeseen sairastunutta lasta. Näistä potilaista kukaan ei tarvinnut munuaiskorvaushoitoa, ja kaikkien munuaistoiminta normalisoitui.
Eristys
Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen eikä eristystä tarvita.
Ehkäisy
Myyräkuumetta vastaan ei ole rokotetta, mutta myyräkuumeen sairastaneet kehittävät elinikäisen immuniteetin Puumala-virusta vastaan. Hyvä tapa estää tartunta on välttää oleskelua myyrien suosimissa paikoissa, kuten ulkovarastoissa.
Kirjallisuutta
- Vaheri A, Henttonen H, Voutilainen L, ym. Hantavirus infections in Europe and their impact on public health. Rev Med Virol 2013;23:35–49.
- Hautala T, Vaheri A. Myyräkuume voi aiheuttaa pitkäaikaisia terveysongelmia. Suom Lääkäril 2014;69:1027–8.
- Mustonen J, Brummer-Korvenkontio M, Vaheri A. Myyräkuumeen kliininen kuva ja diagnostiikka. Duodecim 1995;111:1419–25.
